KIVILAJIT

Mitä kivilajit ovat?

Maankuori koostuu kiinteästä kallioperästä, joka on paikoitellen maaperän eli erilaisten maalajien peitossa. Kallioperä muodostuu kivilajeista, jotka koostuvat yhdestä tai useammasta eri mineraalista. Esimerkiksi graniitti, joka on Suomen yleisin kivilaji, koostuu kolmesta mineraalista; kvartsista, maasälvästä ja kiilteestä. Gneissi on Suomen toiseksi yleisin kivilaji ja se koostuu samoista mineraaleista kuin graniittikin. Myös pegmatiitti koostuu kvartsista, maasälvästä ja kiilteestä. Samat mineraalit voivat siis olla mukana muodostamassa useita eri kivilajeja.

• Mineraaleja tunnetaan noin 3 000 erilaista, näistä kuitenkin vain pari-kolmekymmentä on merkittäviä kivilajien muodostajia.
• Kivilaji sisältää harvoin enemmän kuin kuusi mineraalia.
• Samat mineraalit ovat muodostamassa monia kivilajeja.
• Joskus kivilajit voivat muodostua yhdestä ainoasta mineraalista. Esimerkiksi kvartsiitti on lähes pelkästään kvartsista koostuva kivilaji.

Pää- ja sivumineraalit

Niitä mineraaleja, jotka muodostavat jostain kivilajista pääosan, sanotaan sen kivilajin päämineraaleiksi. Tavallisesti kivilajissa on kutakin päämineraalia yli 10 %. Graniitilla, gneissillä ja pegmatiitilla päämineraaleja ovat siis kvartsi, maasälpä ja kiille. Sivumineraaleilla tarkoitetaan mineraaleja, jotka ovat samassa kivilajissa vähäisesti edustettuina. Pegmatiitilla sivumineraaleina voi olla harvinaisia, jopa jalokivinä pidettyjä mineraaleja. Pegmatiitti onkin kivilaji, josta on löydetty valtaosa Suomesta tavatuista jalokivistä (topaasi, berylli, turmaliini).

Kivilajiryhmät

Kivilajit jaetaan syntytapansa mukaan kolmeen ryhmään. Jokaisella näiden ryhmien kivilajeilla on niille tyypillinen rakenteensa, jonka perusteella ne voidaan tunnistaa.

    Magmakivet
    Sedimenttikivet
    Metamorfiset kivet

Magmakivet ovat syntyneet kivisulasta kiteytymällä. Maanpinnalle purkautuva kivisula eli laava kiteytyy erittäin nopeasti hienorakeisiksi pintakiviksi eli vulkaniiteiksi. Syvällä maankuoressa oleva kivisula eli magma kiteytyy hitaasti, jolloin syntyy karkeampirakeisia syväkiviä. Juonikivet ovat pinta- ja syväkivien välimuotoja.

Maan pinnalla kivet rapautuvat mm. kasvien, veden ja pakkasen vaikutuksesta. Rapautuneet kivet kulkeutuvat, lajittuvat, kerrostuvat ja kovettuvat vähitellen sedimenttikivilajeiksi eli kerrostuneiksi kivilajeiksi.

Kivilajit voivat muuttua rakenteeltaan ja mineraalikoostumukseltaan korkean paineen ja lämpötilan vaikutuksesta. Tätä tapahtumaa kutsutaan metamorfoosiksi. Sen aikana kivilajien mineraalit kiteytyvät uudelleen toisiksi mineraaleiksi. Metamorfoosi tapahtuu aina kiven ollessa kiinteässä olomuodossa.

Kivillä on hyvä muisti

Kiviin tallentuu jälki niiden syntyolosuhteista. Esimerkiksi magmakivien rakenteesta voi päätellä syntyhetkellä vallinneet olosuhteet. Nämä sulasta kiviaineksesta kiteytyvät kivet saavat syntyessään niille tyypillisen rakenteensa. Sula kiviaines, magma tai laava, kiteytyy vallitsevien olosuhteiden mukaan hitaasti tai nopeasti ja kiteytymisen nopeus näkyy syntyneen kiven rakenteessa. Myös metamorfoosin läpikäyneillä kivilajeilla on niille tyypillinen rakenteensa. Sen ne saavat syntytapahtumansa eli metamorfoosin aikana. Sedimenttikivistä on usein havaittavissa niille tyypillinen kerrostumisrakenne.

Kivilajit luokitellaankin syntytapansa mukaan kolmeen ryhmään; magmakiviin, sedimenttikiviin ja metamorfisiin kiviin. Kaikkien kolmen ryhmän kivilajeja yhdistää niille tyypilliset rakenteet.

• Jos kivi on selvästi kerrostumalla syntynyt, on se todennäköisesti sedimenttikiviin kuuluva.
• Jos kivestä on havaittavissa selvää juoksurakennetta ja se on huokoinen, on kyseessä todennäköisesti magmakiviin kuuluva pintakivi.
• Jos kivestä on havaittavissa selvää suuntautuneisuutta eikä siinä ole huokosia tai onteloita, kuuluu se todennäköisesti metamorfisiin kiviin.
• Jos kivi ei ole suuntautunut ja sen raekoko on suuri, on kyseessä todennäköisesti joku magmakivien syväkivistä.

Kivilajien rakenteseen perustuva luokittelu poissulkee kaksi muuta pääryhmää ja kivilajia voidaan yrittää tunnistaa vain yhden pääryhmän edustajien joukosta. Kivien tunnistaminen onkin viisainta aloittaa sen rakenteen tarkastelusta.

Kivillä on hyvä muisti - ne muistavat omat syntytapahtumansa jopa miljardien vuosien takaa.