JALOKIVET

Jalokivet

Jalokivet ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Menneinä aikoina ne olivat harvinaisina ja vaikeasti työstettävinä vain harvojen, tavallisesti hallitseviin luokkiin kuuluvien ihmisten etuoikeus. Nykyisin jalokivien tarjonta on niin runsasta ja työstäminen helpottunut niin, että kaikki jalokiviä haluavat voivat kustantaa sellaisia itselleen.

Jalokivinä on aiemmin pidetty kiviä, jotka miellyttivät ihmisiä niiden tavallisista kivistä poikkeavan ulkonäkönsä, loistonsa, värinsä, läpinäkyvyytensä, kovuutensa ja harvinaisuutensa vuoksi. Ne olivat kiviä, joihin voitiin niiden kauneuden lisäksi liittää myös haltijansa valtaa osoittavaa merkitystä (katso myös: Jalokivet ja ihminen). Jalokiviksi alettiin kutsua myös kiviä, jotka eivät täyttäneet kaikkia edellä mainittuja vaatimuksia, mutta olivat arvostettuja muista syistä johtuen. Tällaisia olivat esimerkiksi helmet ja meripihka.

Valtaosa nykyisin jalokivinä pidettävistä on mineraaleja. Jotkut eloperäiset muodostumat (meripihka, korallit, helmet, norsunluu) lasketaan myös jalokiviin kuuluviksi. Jopa fossiileja on pidetty jalokivinä.

Jalokiviltä vaadittavia ominaisuuksia on vaikea määritellä. Kaikki jalokivinä pidettävät eivät täytä jalokiviltä vaadittuja ominaisuuksia ja raja jalokivien sekä koru- ja keräilykivien välillä on häilyvä ja jossakin määrin jopa jokaisen asiaa tarkastelevan henkilökohtainen asia. Jotkut ovat jopa käyttäneet näiden välissä käsitettä puolijalokivi. Esimerkiksi spektroliitin on sanottu olevan tällainen puolijalokivi. Puolijalokivi -käsite jakaa mielipiteet aika selkeästi kahtia; osa hyväksyy termin ja osa ei.

Jalokiviltä vaadittavia ominaisuuksia

• Jalokivien tulee olla kovia. Niiden tulisi olla vähintään kvartsin kovuusluokkaa (Mohsin asteikolla vähintään 7), koska ne muuten naarmuuntuvat ja menettävät loistoaan niitä käytettäessä.
• Jalokivien tulisi olla myös kirkkaita ja läpinäkyviä. Lisäksi niillä tulisi olla voimakas kiilto ja korkea taitekerroin, jotta ne hiottuina loistaisivat jalokivien lailla.
• Jalokivet eivät saisi olla liian yleisiä ja niillä tulisi olla tietty harvinaisuusarvo, jotta ne olisivat haluttuja.
• Jalokiviltä vaaditaan myös silmää hivelevää kauneutta, koska sitä ei luultavasti muuten pidettäisi koruna tai koristeena. Tämä ominaisuus lienee kaikkein vaikeimmin määriteltävissä, koska usein tieto jalokiven arvosta riittää tekemään siitä katsojansa silmissa kauniimman kuin mitä se ehkä todellisuudessa onkaan. Timantti on aina timantti, vaikkei se niin kaunis tai hyvä yksilö olisikaan.

Harva maallikko kykenee hallitsemaan alan laajaa nimistöä ja käsitteitä. Jalokivien asiantuntijat eli gemmologit ovat henkilöitä, jotka ovat perehtyneet jalokivien tunnistukseen, ominaisuuksiin ja luokitteluun. Jalokivioppi eli gemmologia on jalokiviä käsittelevä tiede.

Koru- ja koristekivet

Koru- ja koristekivet ovat mineraaleja ja kivilajeja, jotka ovat jalokiviä yleisempiä ja niihin verrattuna vähemmän arvokkaita, mutta ovat kuitenkin tarpeeksi kestäviä ja kauniita soveltuakseen koruina ja koriste-esineinä käytettäviksi. Ne eivät kaikilta osin täytä yllämainittuja jalokiville asetettuja vaatimuksia ja ovat siten erotettavissa omaksi ryhmäkseen. Esimerkiksi läpinäkyvyys on yksi jalokiville asetettu vaatimus, mikä korukiviltä usein puuttuu. Tavallisesti korukivet ovat läpinäkymättömiä.

Jalo- ja korukivien välille on vaikea määritellä mitään selkeää rajaa. Yksi tällainen voisi kuitenkin olla niiden kaupassa käytettävät mittayksiköt. Jalokivet punnitaan karaatteina ja korukivet grammoina tai jopa kiloittain. Yksi karaatti vastaa 0,2 gramman painoa, esimerkiksi 10 karaatin jalokivi painaa 2 grammaa.

Koru- ja koristekäyttöön soveltuvat lähes kaikki kauniit mineraalit ja kivilajit. Koristeeksi tarkoitettu kivi voi olla mikä tahansa kaunis tai muistorikas kivi. Se voi olla peräisin lomamatkalta tai löydetty lapsuuden kotipihalta, se voi olla tietyn värinen, muotoinen tai kokoinen, se voi sisältää fossiileja, mineraalikiteitä, kauniita kuvioita tms. kiven omistajan henkilökohtaisesti arvostamaa. Jokainen määritteleekin itse nämä koristeeksi tarkoitetun kiven valintakriteerit ja niiden kauneus on aina katsojan silmissä. Koristekäytöstä poiketen korukäyttöön ei sovellu ihan mikä tahansa kivimateriaali. Korukäyttöön sopivan hiontakelpoisen kiven tulisi kestää särkymättä sitä rasittavat hiontavaiheet. Siinä ei saisi olla sitä heikentäviä halkeamia eikä lopputulokseen vaikuttavia huokosia. Sen tulisi olla tarpeeksi kova kestääkseen naarmuuntumatta käyttöä esimerkiksi sormuksissa. Joiltakin osin korukiviä koskevatkin samat vaatimukset kuin jalokiviä, onhan niilläkin käyttöä koruina.